Sip Sip, Hooray!: elokuuta 2016

Juhlapaikka, vaihtoehto 3

Hääjuhla maanantaina, elokuuta 29, 2016

Jaa |

Juhlapaikka, vaihtoehto 2

Hääjuhla sunnuntaina, elokuuta 28, 2016

Jaa |

Nyt olemme viimein käyneet paikan päällä kaikkissa 3 pontetiaalisessa hääjuhlapaikassa ja pitäisi ruveta pohtimaan minkä me niistä sitten valitsemme. Kirjoittelimme Joen kanssa yhdessä listan paikkojen hyvistä ja huonoista puolista.

Hall for All, kylätalo.

Noin 15-20 minuutin ajomatkan päässä. Ensimmäinen paikka jossa kävimme ja minä olin melkeinpä valmis sen ottamaan saman tien. Tykkäsin tilan valoisuudesta ja neutraaleista väreistä, rakennus on myös uusi eikä siinä ole jumppasali tunnelmaa. Joe ei tykännyt tuoleista ja hänen mielestään paikka oli mitäänsanomattoman näköinen. Tila on pieni, joten ruokailun jälkeen tanssia varten pöytiä pitäisi siirtää edestä pois.

Hyvät puolet

♥ Halvin vaihto ehto

♥ Sisällä neutraali värimaailma

♥ Valoisa

♥ Uusi lasten leikkikenttä, jalkapallokenttä

♥ Lähellä kaupunkia

♥ Hyvät kulkuyhteydet

♥ Astiat, pöydät, tuolit ja pöytäliinat kuuluvat vuokraan

♥ Vain yksi naapuri lähellä

♥ B&B kiven heiton päässä

♥ Hyvä hogroast tyyliseen ruokailuun

♥ Markiisin voi vuokrata pieneen lisä hintaan

♥ Tilassa hyvä sound system

♥ Tilasta löytyy näyttämövalot

♥ Kaunis kirkko lyhyen kävelymatkan päässä

♥ Omien juomien tarjoilu mahdollista

♥ Juhlatilasta helppo kulku ulos kaksien isojen ovien kautta

♥ Paljon tilaa ulkoaktiviteeteille

♥ Invalidi wc ja lasten wc

Huonot puolet

💔 Keittiö pieni ja epäkäytännöllinen, ei ole astianpesukonetta

💔 Hiukan hankala koristella

💔 Ei mitenkään erikoisen näköinen (Joen mielipide!)

💔 Pienin kaikista kolmesta vaihtoehdoista

💔 Tuolit eivät olleet kaikki samanlaisia

💔 Manageri ei ollut erityisen avulias

💔 Kyläläiset voivat käyttää jalkapallo kenttää ja lasten leikkikenttää juhliemme aikana

💔 Parkkipaikka hankala kulkuinen korkokengillä ja pyörätuolilla

💔 Ei saa polttaa kynttilöitä

💔 Ei löydy kaunista paikkaa valokuvien ottoon

Jatka lukemista

Jaa |

Englantilaiset vs. suomalaiset häätraditiot

Hääjuhla maanantaina, elokuuta 22, 2016

Häitä suunnitellessa olemme kohdanneet muutamia kulttuurieroja häissä ja niiden suunnittelussa. Kuten monesti romanttisissa elokuvissa ja sarjoissakin englantilaisella hääväellä on mitä erikoisempia hattuja ja hiuskoristeita, erityisesti morsiamen ja sulhasen äideillä kuuluu olla näyttävät hatut. Oma perheeni on aika täpinöissään tästä ja hekin aikovat hankkia hatut. Täällä kirkkovihkimisestä parin täytyy maksaa ja kirkot ovat myös tarkkoja siitä ketä he vihkivät. Kirkko jossa pari vihitään, on parin oma valinta. Tosin jos et kuulu seurakuntaan, sinun tulee osoittaa hengellisyytesi ja osallistua muutamaan sunnuntai jumalanpalvelukseen. Isommat ja suositummat kirkot voivat jopa vaatia 6 kuukauden aktiivista osallistumista seurakunnan toimintaan ja jumalanpalveluksiin. Mielestäni yksi ihanimmista asioista englantilaisissa kirkkohäissä on hääkellot, jotka kilkattavat iloisesti hääparin astuessa kirkosta ulos.

Suomessa vihkiseremonian jälkeen melkeinpä heti siirrytään ruokapöytään, mutta englantilaisissa häissä ennen ruokailua on juomien kuten punssin ja pienten suolaisten sekä makeiden suupalojen tarjoilua. Tässä välissä hääseurueesta otetaan myös potrettikuvia. Me ajattelimme tarjota raikasta, hedelmäistä alkoholitonta punssia ja skipata suupalat, sillä niistä catering veloittaa aikamoisen summan. Luonnollisesti kukkakimpun heitto kuuluu oleellisena osana molempien maiden perinteisiin, mutta yllätyksekseni sukkanauhan saalistus ja sen heitto ei ole osa englantilaista häätraditiota. Morsiamenryöstö ja valssi ensitanssina oli Joelle myös uusi tuttavuus.

Vierailimme viime talvena mieheni ystävän häissä ja se olikin ensimmäinen englantilainen hääjuhla, johon olen osallistunut. Odotin innolla kakun paljastusta, sillä hääpari kehui sulhasen äidin sen leiponeen eikä se tulisi olemaan tyypillinen sokerimassa vuori, hän kun on aikamoinen leipurilahjakkuus. Yllätyksekseni hääkakun leikkaus ja maistelu ei tuntunut kuitenkaan olevan mitenkään iso osa häitä kuten Suomessa, kakku leikattiin hyvinkin nopeasti ilman sen kummempia seremonioita eikä sen kanssa erikseen tarjottu kahvia tai teetä. Itseasiassa, kakun syöminen ei näyttänyt kiinnostavan oikeastaan ketään. Kakkua sai toki syödä kuka tahtoi, mutta se syötiin sormin servietin päältä. Ja ei, nämä eivät olleet edes mitkään minimibudjetin kotikutoiset häät! Sovimmekin mieheni kanssa, että meidän häissä toimimme sitten ihan suomalaiseen tyyliin, jossa kakun leikkaus on hiukan isompi spektaakkeli. Joe tosin ehdotti, josko jalan polkaisun kakkua leikatessa (Tämä traditio ei kuulu englantilaisiin häihin!) voisimme vaihtaa suudelmaan ja se sopii minulle oikein hyvin. Saatamme jopa heittää ylävitoset!

Ehkä suurin asia mikä minua hämmensi oli se, että juhlat on tavallaan jaettu kahteen osaan. Englantilaisissa häissä kirkkoon ja vihkiseremonian jälkeiselle aterialle kutsutaan lähin suku ja ystävät. Tätä ateriaa kutsutaan wedding morning breakfastiksi, ihan sama mikä kellonaika on, eikä se tosiaankaan ole aamupala vaan tuhti 3 ruokalajin tarjoilu! Tämän jälkeen alkaa rennompi iltajuhla jossa yleensä dj soittaa levyjä ja johon saapuu lisäksi kollegat, ei niin läheiset ystävät, kaukaiset sukulaiset sekä tuttavat ja tällöin tarjolla on sormibuffetista naposteltavaa. Tuntuu hullun kuriselta kutsua joku juhliin, jonka pääpointtina on se, että me vannomme mieheni kanssa valat rakastavamme toisiamme elämämme loppuun asti, mutta emme halua häntä tätä tärkeää tapahtumaa todistamaan. En halua kutsua häihimme ketään puolituttavia, sillä minun mielestäni hääjuhlan kuuluu olla intiimi eikä siellä ole mielestäni sijaa ulkopuolisille.

Näillä näkymin meidän häistä tulee iloinen sekamelska kumpaakin, yhdistelemme joitakin traditiota ja jätämme osan pois kokonaan saadaksemme meidän näköiset häät.

Jatka lukemista

Jaa |

Juhlakengät

Babycham lauantaina, elokuuta 20, 2016

Jatka lukemista

Jaa |

Haaveilua juhlapaikasta

Hääsuunnittelu perjantaina, elokuuta 19, 2016

Melkeinpä heti kosinnan jälkeisenä päivänä ryhdyin katselemaan erilaisia hotelleja ja paikkoja hääjuhlia varten. Joe tuumasi luulleensa, että vietämme auvoista kihlapariskunta elämää ainakin muutaman kuukauden ennen kuin aloitamme häiden suunnittelun. Höpsis! En usko ehtiväni enää vuonna 2018 käyttämään hirveästi aikaa suunnitteluun, kun viimeinen ja kaikista tärkein yliopisto vuosi on meneillään. Töihin siis!

Aloitin ensiksi tutustumalla paikalliseen tarjontaan, en katsellut hintoja niinkään vaan selailin menemään ja hihkuin innostuksesta löytäessäni mitä erikoisimpia paikkoja. Erään juhlapaikan yhteyteen sai vuokrattua karusellin, taikurin, akrobaatteja ja gondoli veneitä! Silmäilin myös komeita linnamaisia kartanoita ja vanhoja luostareita, jotka oli muutettu luksushotelleiksi. Tässä vaiheessa kuitenkin heräsin todellisuuteen: pakko niitä hintojakin on katsoa, muuten voi tulla pikkuisen pahamieli, kun ensin katselee kaikkia ihanuuksia joihin meillä ei ikipäivänä ole varaa. Hyvin nopeasti haaveilu kartano häistä muuttui rustiikkiseksi lato häiksi, mutta jopa lato häät ovat pienen omaisuuden arvoisia. Pyysin tarjouksia eri paikoista ja sähköposteihini vastattiin hyvinkin nopeasti, sääli vain, että suurimmassa osassa pelkästään hääpaikan vuokra yhdelle päivälle oli 2,000-5,000£ (2,300-5,700e), ilman cateringia. Itku meinasi päästä.

Tässä kohtaa myös huomasin, että englantilainen häiden suunnittelu kulttuuri eroaa hiukan suomalaisesta. Suomessa on joka vuodelle omat hääryhmät Facebookissa ja siellä keskustelu käy vilkkaana, jos joku tarvitsee apua niin aina löytyy joku jolla on vastaus, suomalaisia joka budjetin hääblogeja löytyy mieletön määrä ja hyviä (ja myös halpoja!) vinkkejä saa myös erilaisilta hääsivustoilta, hääkirppiksiltä voi helposti ostaa melkeinpä kaikki koristeet ja jopa puvun kohtuulliseen hintaan. Mutta ei Englannissa. Hääsivustot ja lehdet mainostavat erittäin kalliita luksus häitä, budjetti häille ei tahdo löytyä sijaa ellei se ole joku Daily Mailin artikkeli, missä häät on onnistuttu järjestämään omalla takapihalla grilli bileiden muodossa. Blogit ovat lähinnä rikkaamman väestön harrastus ja vaikuttaa siltä, että bloggareiden vanhemmat maksavat koko lystin. Nämä blogit toki ovat pullollaan hienoja koristelu ideoita, mutta en ole oikein saanut mitään muuta niistä irti. Facebookissa ainoa paikallinen hääryhmä mikä löytyi, oli ryhmä jossa erilaiset firmat mainostavat yrityksiään, lähinnä juuri ne kalliimman luokan bisnekset. Kuka oikeasti maksaa 30£ (35e) kirjelaatikosta vuokraa yhdelle illalle?

Yhden hääfoorumin löysin jossa jonkinlaista keskustelua normaali hintaisista häistä jopa käytiin. Innostukseni laantui sillä suurin osa keskusteluista oli monen vuoden takaisia ja foorumilla oli vähän hullunkuriset säännöt: ehdoton ei foorumin ulkopuolisille linkeille. Löysitkö mielettömän hyvän kaupan, josta saa suhteellisen järkevän hintaisia hääpukuja? Joo ei, ei saa jakaa infoa eteenpäin. Vitsi, meikä löysi tosi kauniin hääpaikan, jossa myös catering, eikä aiheuta kenellekään vatsahaavaa hinnoillansa! Joo kuuleppa, ei saa jakaa tällaista tekstiä täällä, google on ystäväsi, jos haluat jotakin löytää. Se siitä foorumista sitten.

Olen aivan mielettömän kateellinen suomalaisille morsiamille, en vähättele kenenkään stressiä tai vaivaa jota he näkevät häiden suunnittelussa, mutta kyllä heillä on asiat oikeasti hyvin! Myönnän, että välillä turhauttaa ja löydän itseni vaipuneena ajatuksiin, josko meidän sittenkin pitäisi järjestää häät Suomessa. Jotta tämä ei nyt ihan täysin negatiivinen ja epätoivon valtaisalta kuulostava kirjoitus olisi, niin tällä hetkellä kuitenkin valoa tunnelin päässä loistaa ja kirkkaasti loistaakin, sillä onnistuin löytämään muutaman potentiaalisen kylätalon ja pienen hotellin. Olemme kaksi paikkaa vetäneet pois listalta pienen koonsa vuoksi, yhdessä kylätalossa kävimme tutustumassa sisätiloissa viime viikolla ja se oli ihan passelin kokoinen. Ensi viikolla meillä on treffit kahden muun juhlapaikan omistajien kanssa, jonka jälkeen pitäisi näistä vaihtoehdoista valita se mieluisin. Kyllä se tästä!

Jatka lukemista

Jaa |

Kosinta

Kosinta perjantaina, elokuuta 19, 2016

Voi hurjaa, en ole varma miten osaisin meidän kihlaus tarinan kertoa ilman, että tästä tulisi aivan hirvittävän pitkä kirjoitus. Typistän tätä taustatarinaa aika rankasti, ettei tässä mene ihan koko loppu yötä! 2 vuotta sitten syksyisen road tripin päätteeksi meidän oli tarkoitus vierailla Oxfordin Botanic Gardensissa, mutta olimme hiukan myöhässä ja se suljettiinkin aivan nenämme edestä. Voi kuinka pettynyt olinkaan! Siitä asti meillä oli suunnitelmissa tehdä uusinta visiitti ja viettää kaunis kesäinen päivä nuuskutellen kukkia ja ihmetellessä erikoisia kasveja.

Nyt muutama vuosi myöhemmin (25.7.2016 tarkalleen ottaen) pääsimme kuin pääsimmekin toteuttamaan suunnitelmamme, pakkasimme piknik eväät autoon ja suuntasimme kohti Oxfordia. Käveltyämme aikamme ympäri kasvihuoneita ja varmaan miljoona kuvaa räpsittyäni istahdimme penkille syömään eväitä ja nauttimaan maisemista. Joe oli ihmeen hiljainen, minä heti ajattelin, että voi ei, se ressukka on tietenkin aivan tylsistynyt! Tutkiskelin karttaa ja höpöttelin kuinka seuraavaksi menemme tuonne ja sitten kävelemme tätä polkua pitkin takaisin ja oikaisemme tuosta maksimoidaksemme kukkaloiston kauneuden ja sitten voimmekin lähteä kotiin. Pakkasin eväämme pois ja olin jo kovalla kyydillä marssimassa eteenpäin, kun Joe rykäisi takanani. Käännyin katsomaan ja voi, siinä se oli polvillaan sormuksen kanssa! Ei Joe ollutkaan tylsyyteen kuolemassa, se vain oli jännittänyt niin paljon, ettei oikein ollut oma itsensä eikä tiennyt miten päin olla. Joe kertoi ostaneensa sormuksen jo puoli vuotta aikaisemmin, kun olimme suunnitelleet tekevämme reissun aiemmin keväällä, mutta matka vain sitten jotenkin jäi ja venyi koko ajan tuonnemmaksi koulu- ja työkiireiden takia.

Loppujen lopuksi ei meillä mikään kiire sitten ollutkaan lähteä pois, vietimme koko päivän puutarhassa aina sulkemis aikaan asti. Minä hoin "Oh you!" vähän joka välissä ja huokailin kuinka kauniin sormuksen Joe olikaan valinnut. Kotiin ajellessa en malttanut odottaa ja lähetin Facebookin kautta kuvan sormuksesta lähimmälle perheelle ja ehdin kysyä siskoani kaasoksi ilman sen kummempia seremonioita. Se siitä eleganssista!