Hääpukujen sovittelua
maanantaina, lokakuuta 31, 2016
En alun perin aikonut katsella pukuja ennen kuin vasta ensi vuoden puolella, mutta anopin huononevan terveyden tilan takia päätin rohkaistua ja lähteä sovittelemaan yksikseni. Minulla oli muutama vapaa tunti luentojen välissä ja suunnistin keskustaan muutama viikko sitten avattuun Wed2Behen. Liike myy jonkin verran designeri brändejä kuten Anna Sorranon, Viva Briden, Signaturen ja Heidi Hudsonin hääpukuja varsin edulliseen hintaan 99-599£ (110-665e). Puvut ovat uusia ja ne myydään suoraan rekistä eikä asiakkaille erikseen teetetä, tilata tai muokata pukuja. Veikkaisin hinnan olevan alhainen myös siksi, että kaikki puvut ovat sovitettavissa, joten useamman sovituksen jälkeen puvusta löytynee jonkin verran tuhruja (Yhdestä puvusta jota sovitin, löytyi puvun sisäpuolelta jonkun rouvan meikkivoiteet!). Liikkeeseen ei tarvitse varata aikaa ja kuvia saa ottaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta siis, asiaan! Sain viedä
pukukoppiin 4 pukua kerrallaan sovitettavaksi. En ole ikinä ollut kovin
kiinnostunut muodista enkä yleensä käytä mekkoja, joten minulla ei ollut mitään
hajua minkälainen puku sopii minun lyhyelle ja lattarintaiselle kropalle. Tiesin
kuitenkin sen verran, että halusin puvussani olevan pitsiä, pieniä
yksityiskohtia ja paljon säihkyä! Tämän perusteella valitsin 4 eri mallista
pukua ihan vain kokeillakseni mikä malli sopii ja mikä ei. Minun kanssani pukukopissa oli koko ajan myyjätär, joka auttoi puvut ylleni.
Ensimmäinen puku jonka puin ylleni oli The Signaturen Ophelia. Mielettömän kaunis, sheath (kotelomekko?) mallinen kevyt, helminkirjailtu unelma ihanalla selkämyksellä. Vaikka puinkin ylleni kaikista pienimmän koon, puku roikkui päälläni ja näytti aika.. Surkealle, jos totta puhutaan. Avoin selkämys ei tukenut ja pienen rintamukseni takia puku ei tahtonut pysyä päälläni. Harmitti hirmuisesti, mutta minkäs teet!
Seuraavaksi puin ylleni The Signaturen Allura olkaimettoman shamppanjan värisen sweetheart tyllimekon. Mekko oli ihanan kevyt ja sweetheart pääntie toimi hienosti, mutta siinäpä se. Mekko ei aiheuttanut minkäänlaista tunne reaktiota, ei niin negatiivista kuin positiivista.
Kokeilin ylleni myös muhkeaa prinsessa mekkoa, The Signaturen Valentinaa, joka oli koostaan huolimatta yllättävän kevyt ja liikkuessani se hulmui ihanasti. Kuvassa sitä ei kylläkään näy, mutta tyllin alla välkehti miljoonittain pieniä paljetteja, koko alaosa oli niiden peitossa! Puku oli kaunis, mutta se nielaisi minut sisäänsä eikä loppujen lopuksi tuntunut minulta.
Olin jotenkin ajatellut, että päädyn varmastikkin merenneito malliseen pukuun kunnes sain Viva Briden Mischa mekon ylle. Joo ei! Puku oli mitä kaunein, siinä oli paljon yksityiskohtia helmistä pitsiin ja yläosassa oli mielenkiintoinen tekstuuri kankaassa, väri oli myös mieleinen. Puku oli isohko rintamuksen seudulta eikä se istunut kunnolla kun taas keskikohdalta kiristi ja kävely oli todella hankalaa. Harmikseni minun muotoni ei kerta kaikkiaan riitä tällaiseen pukuun, se vähäinen takapuoli ja rintamus jota minulta löytyy hävisi kokonaan!
Näiden neljän puvun jälkeen oli helppo valita seuraavat 3 sovitettavaksi sillä minulla oli viimeinkin jonkinlainen käsitys mikä toimii ja mikä ei. Tosin uhmasin tuota samaa logiikka ja puin ylleni The Signaturen Genesis sheath/kotelomekon päälle. Oi ja vooooooih! Ensimmäinen puku joka tuntui oikeasti kauniilta päälläni! Helma hulmusi kuin unelma liikkuessani ja art deco tyyliset geometriset helmikirjailut kimmelsivät niin kauniisti! Alempi kuva on hiukan huono, mutta selkäpuolella on myös kaunis keyhole-leikkaus.
Anna Sorranon Cosmo puku toi ison hymyn huulille! Puku tuntui ja näytti hyvälle päällä, se istui kauniisti ja imarteli vartaloani. Tykkään väristä todella paljon ja takaa löytyi myös jonkin verran laahusta. Nappi valinta kaikin puolin!
Viimeisenä kokeilin ylleni Viva Briden Bancroft mekkoa. Se tuntui parhaimmalta päällä, mutten tykännyt sen helmikirjailu yksityiskohdista, ne olivat aikamoinen sekamelska. Mekkoa pois ottaessani vieruskopista rupesi kuulumaan itkua, naurua, hurraa huutoja ja lopulta raikuvat aploodit. Siellä joku onnekas löysi unelmiensa mekon!
Pois lähtiessäni minulla oli vähän hämmentynyt olo. Myyjätär joka oli kanssani, oli mukava ja ystävällinen, ehkä jopa liiankin mukava. Aina kun yritin häneltä kysyä mielipidettä, en saanut ikinä suoraa vastausta. Hän aina vain kysyi mitä minä olen itse mieltä ja sitten toisteli minun sanomisiani. Luulen, että koska liike on uusi, ei myyjättärillä välttämättä ole kauheasti kokemusta tai itsevarmuutta antaa neuvoja. Nyt on kuitenkin myös paljon helpottuneempi olo, tiedän minkälaisen mekon haluan ja näistä 7 mekosta kaksi onkin todella hyviä ehdokkaita!
0 kommenttia